Motorinen kehitys

Motorinen kehitys määräytyy ihmisen keskushermoston, luuston ja lihaksiston kehityksestä perimän antamissa rajoissa.

 Kypsyminen tarkoittaa kasvuun liittyvien valmiuksien kehittymistä ensisijaisesti synnynnäisten tekijöiden (perimä) sääteleminä.

 Refleksit säätelevät lapsen motoriikkaa ennen tahdonalaisia liikkeitä.

 Refleksit valmistavat lihaksistoa myöhempään tahdonalaiseen toimintaan ja niitä säätelevät selkäydin sekä aivorunko.

 Refleksejä ilmenee jo sikiökaudella kohdussa.

 Tällöin puhutaan primitiivireflekseistä, jotka vähenevät tai häviävät vuoden ikään mennessä.

 Tällainen refleksi on moro-refleksi.

 Se ilmenee yhtäkkisten tai odottamattomien tapahtumien tai aistiärsykkeiden seurauksena ja se häviää yleensä kolmen kuukauden iässä.

Syntymän jälkeen ilmenevät refleksit kehittyvät kolmen ja puolen vuoden ikään asti ja säilyvät koko elämän.

 Tahdonalaisia liikeitä ohjaa tahdonalainen hermosto (somaattinen hermosto), joka liikuttaa poikkijuovaisia lihaksia.
 Näiden supistumista ihminen voi säädellä tahdonalaisesti.

 Kolmen neljän kuukauden ikäisellä vauvalla tahdonalaiset liikkeet lisääntyvät.

 Ensimmäisinä tahdonalaisina liikkeinä on pidetty käden liikkeitä.

 Vauva alkaa tavoitella omia sormiaan ja esineitä.

 Opitun liikkeen toistolla vauva kehittää lihasvoimaa ja kestävyyttä sekä parantaa koordinaatiota.

 Kehon keskilinjan tiedostaminen alkaa vauvalla, kun hän selällään tai päinmakuulla köllötellessään katselee ympärilleen ja tutkii itseään.

 Symmetrisyys kehittyy ja vauva tulee tietoiseksi kehonsa keskilinjasta ja hallinnasta sen ympärillä.

 Omat kädet tulevat sivuilta kohti keskilinjaa ja sitten poispäin.

 Koordinaatiokyky on osa hermo-lihasjärjestelmää.

 Se muodostuu useista kykyalueista, joita ovat rytmi-, reaktio-, erottelu- ja yhdistelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky.

 Kyvyt liittyvät läheisesti toisiinsa ja toimivat yhdessä.

 Koordinaatiota vaativia liikkeitä ovat muun muassa keskilinjan ylittävät raajojen ristikkäisliikkeet(vasen käsi-oikea polvi).

 Koordinaatiokykyä tarvitaan myös, kun käsillä ja jaloilla tehdään yhtä aikaa eri liikettä.

 Vastaavasti piirtäessä ja pallon käsittelyssä keskeinen kyky on silmä-käsikoordinaatio. Kirja: Elämän kulku sivut: 87-88


Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä.

 Se on, kuten fyysinen kasvukin, jatkuva tapahtuma hedelmöityksestä aikuisuuteen.

 Se ei kuitenkaan tarkoita, että kehitys olisi pelkästään biologista alkuperää.

 Perimä antaa tosin rajat motorisen kehityksen mahdollisuuksille, mutta ympäristön virikkeet, yksilön persoonallisuus ja oma  motivaatio motoristen taitojen harjoitteluun vaikuttavat siihen, millaisia motorisia taitoja kukin lopulta hallitsee.

 Lapsi on luonnostaan innostunut liikkumisesta.

 Hän harjoittaa motoriikkaansa oma-aloitteisesti jo hyvin pienestä pitäen, mutta on muistettava, että motoriikan kehitys vaatii aina liikkeisiin tarvittavien osa-alueiden kypsymistä.

 Lapsen on saatava kehittyä rauhassa ja saavuttaa vaadittava kypsyystaso uuden motorisen taidon oppimiseen.

 Lasta ei esimerkiksi saisi asettaa seisomaan jaloilleen koko painollaan ennen kuin hän itse siihen kykenee.

 Ensinnäkin lihasten säätely kehittyy kefalokaudaalisesti eli päästä jalkoihin.

 Lapsi oppii ensin päänkannattajalihasten hallinnan, sitten vartalon lihasten, käsien ja lopuksi jalkojen lihasten hallinnan.

 Lihasten säätely kehittyy myös proksimodistaalisesti eli keskeltä äärirajoille.

 Lapsi hallitsee olkavarsien liikkeen ennen kyynärvarsien liikkeitä ja ranteen liikkeet ennen hienomotoriikkaa vaativia sormiliikkeitä.

 Kehitys etenee siis kokonaisvaltaisista liikkeistä eriytyneisiin liikkeisiin.

Vaihe 1 Sensomotoriikka ja refleksit
Aiemmin uskottiin, että vastasyntynyt toimii pelkästään refleksien ja heijasteiden avulla.

 Lähes kaikki kehitysheijasteet katoavat ensimmäisen ikävuoden aikana.

 Uudet tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että vauvalla on myös paljon omista havainnoista lähteviä liikkeitä.

 Vauva aistii ympäristöään monella eri tavalla ja reagoi siihen aktiivisesti eikä vain passiivisin refleksein ja heijastein.

 Kun puhutaan sensomotorisesta ( senso-= aisteihin perustuva) kehityksestä, tarkoitetaan, että lapsi oppii aistiensa avulla reagoimaan ympäristönsä ärsykkeisiin, esimerkiksi lapsi kurottelee kädellään värikästä lelua kohti.

Vastasyntyneen aistit
Näkö
Vastasyntynyt erottaa valojen eri kirkkausasteita ja näkee tarkasti noin 30 cm:n päähän. Hyvin pian vauva osaa kiinnittää huomiota myös kasvojen ilmeisiin. Perusvärit- punaisen, sinisen, keltaisen ja vihreän- vauva osaa erotella noin kolmikuukautisena.
Kuulo
Vastasyntynyt havaitsee muutoksia äänen korkeudessa ja sävyissä ja rauhoittuu helpoiten sikiökaudellekin tutuista äänistä kuten äidin puheesta tai musiikista.
Maku
Vastasyntynyt erottaa makean, suolaisen, happaman ja kitkerän maun toisistaan ja suosii makeaa makua.
Tunto
Vastasyntyneen kosketusaisti on myös pitkälle kehittynyt. Jatkuvalla fyysisellä kosketuksella on tärkeä merkitys tunnesuhteen luomisessa.
Haju
Hajuista pienen vauvan on katsottu tunnistavan ainakin oman äitinsä maidon tuoksun. 
Moron heijaste on tärkein vastasyntyneen kehitysheijasteista.

 Se saadaan aikaan jokaisella terveellä vastasyntyneellä siten, että lasta kohotetaan alustalla vasemmalla kädellä oikean tukiessa päätä.

 Kun pään annetaan yhtäkkiä pudota vähän matkaa, lapsi ojentaa molemmat ylä- ja alaraajansa symmetrisesti.

 Tämän heijasteen puuttuminen viittaa vakavaan aivovaurioon.

 Heijaste häviää kolmen kuukauden ikään mennessä.

 Myös etsimis- ja imemisheijaste ovat tärkeitä kehitysheijasteita.

 Nämä heijasteet saadaan esiin kutittamalla lapsen poskea ja antamalla lapsen suuhun äidin rinta.

 Lapsi kääntää silloin päätään ja hamuilee ja alkaa imeä saatuaan rinnanpään suuhunsa.

 Heijaste säilyy ensimmäisten elinkuukausien ajan.

 Asymmetrinen tooninen niskaheijaste saadaan aikaan kääntämällä lapsen päätä sivulle.

  Tällöin saman puolen raajat ojentuvat ja vastakkaisen puolen raajat vetäytyvät koukkuun.

 Tämä heijaste säilyy terveellä vastasyntyneellä parin kuukauden ikään.

 Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet voidaan todeta asettamalla etusormi kämmeneen tai jalkapohjaan.

 Lapsi tarttuu sormeen sormillaan tai varpaillaan.

 Heijaste ilmenee kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana.

 Kävelyheijaste ilmenee vastasyntyneellä vain parin ensimmäisen viikon ajan.

 Kun vauvaa kannatetaan kainaloista pystyasennossa ja hänen varpaillaan kosketetaan alustaa, hän alkaa kävellä.

 Tämä on reflesinomaista tomintaa eikä suinkaan merkki valmiuksista opetella kävelemistä.

 Suojeluheijasteet ovat kehittyneempiä refleksejä, eikä lapsella ole niitä vielä syntyessään.

 Ensiksi kehittyvät suojeluheijasteet eteen noin puolen vuoden iässä.

 Tällöin lapsi ottaa alustasta käsillään vastaan, kun hänet asetetaan vatsalleen makuulle.

 Suojeluheijaste sivulle kehittyy, kun lapsi oppii istumaan ilman tukea noin yhdeksän kuukauden ikäisenä.

 Hän osaa tällöin ottaa käsillään vastaan sivuille, jotta ei kaatuisi kyljelleen istuma-asennosta.

 Suojeluheijaste taakse kehittyy viimeisenä lähempänä yhden vuoden ikää.

 Tällöin lapsi osaa ottaa käsillään vastaan myös kaatuessaan istualtaan taaksepäin.

Vaihe 2 Opitut ja tahdonalaiset liikkeet
Kehitysheijasteet alkavat syrjäytyä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, kun lapsi kehittää isojen aivojen alaisia mutkikkaampia opittuja ja tahdonalaisia liikkeitä.

 Motoristen taitojen oppimisen edellytyksenä onkin, että kehitysheijasteet väistyvät.

 Kulttuurien välillä on myös todettu olevan eroja motoristen taitojen oppimisessa.

Jos lasta pidetään tiiviissä kapalossa, hänellä ei ole mahdollisuutta harjoitella motorisia taitojaan.

 Karkeamotorinen kehitys liittyy liikkumiseen tarvittavien lihasten toimintaan.

 Hienomotoriikka puolestaan tarkoittaa pienten lihasten toimintojen kehittymistä, joka ilmenee esimerkiksi käden taitojen kehittymisenä.

 Kuukauden ikään mennessä lapsi kykenee kääntämään päänsä sivulle ollessaan päinmakuuasennossa.

 1-1,5 kuukauden ikäisen lapsen niskalihakset ovat vahvistuneet niin, että hän kannattelee päätään pystyasennossa ollessaan vatsallaan, ja 2-3 kuukauden ikäinen lapsi jaksaa kohottaa ylävartalonsa käsiensä varaan.

 Kolmen kuukauden iässä lapsi yrittää tarttua esineeseen huitaisemalla sitä kädellään.

 Kuukautta myöhemmin hänen käden ja silmän yhteistyö toimii siten, että hän kykenee tarttumaan esineeseen kaksin käsin ja vie yleensä kaiken käteensä saamansa suuhun tutkiakseen sitä.

 Neljän kuukauden iässä lapsi osaa kääntyä vatsalta selälleen ja puolivuotias lapsi pysyy jo lyhyitä aikoja istuma-asennossa.

 Hän tarvitsee kuitenkin tuen selkänsä taakse, koska suojeluheijastetta taakse ei ole vielä kehittynyt.

 Vasta 7-8 kuukauden iässä lapsi kykenee istumaan ilman tukea.

 Kahdeksan kuukauden ikäinen lapsi kurkottelee esineitä säätelemällä ruumiinliikkeitään ja siirtämällä painopistettään puolelta toiselle.

 Painopisteen siirto mahdollistaa ryömimisen ja myöhemmin myös konttaamisen.

 Yhdeksän kuukauden iässä lapsi kykenee seisomaan tukea vasten ja yrittää myös itse nousta seisoma-asentoon.

 Hänelle on myös kehittynyt tuolloin pinsettiote ja hän kykenee poimimaan pieniä esineitä myös peukalon ja etusormen väliin aiemmin opitun kämmenotteen ohella.

 Ensimmäisen ikävuotensa loppuun mennessä lapsi alkaa seistä ilman tukea, kävellä tuettuna ja vähitellen myös ottaa ensiaskeleensa ilman tukea.

 Lisäksi lapsi osaa tuolloin laskeutua seisoma-asennosta istuma-asentoon.

 Samaan aikaan, kun lapsi harjoittelee kävelemistä, hän opettelee myös syömään itse ja riisumaan vaatteitaan.

 Hän opettelee hallitsemaan kuivaksi ja siistiksi oppimiseen tarvittavia lihaksiaan.

 Lapsi on innostunut liikkumaan ja oppimaan uutta.

 Käveleminen avartaa lapselle kokonaisen uuden tutkimisen maailman.

 Kehitys on kuitenkin yksilöllistä, ja lasten välillä saattaa olla suuriakin eroja motoristen taitojen kehittymisessä.

 Jos lapsi on esimerkiksi ikäisiään keskimääräisesti pitempi, hän saattaa oppia kävelemään vasta muutaman kuukauden yli yksivuotiaana.

 Hänen liikkumiseen harjaantumisena voi silti kehittyä jatkossa jopa nopeammin kuin aiemmin kävelemään oppineilla.

 Lapsen leikkiessä motoriset taidot harjaantuvat itsestään.

 Lapsi myös toistaa ja harjoittelee tarkoituksellisesti uusia motorisia taitoja ilman, että se olisi leikkiä.

 Kaksivuotiaana lapsi kävelee portaissa tasa-askelin, potkaisee palloa ja osaa pukea päälleen osan vaatteistaan.

 Kolmevuotiaana lapsi osaa ajaa kolmipyöräisellä polkupyörällä, kävelee vuoroaskelin ja osaa pukeutuessaan laittaa napit itse kiinni.

 Neljävuotiaana hän osaa hyppiä yhdellä jalalla.

 Viisivuotiaana lapsi oppii hiihtämään ja ajamaan kaksipyöräisellä polkupyörällä.

 Tasapainon kehittyminen näkyy myös siinä, että lapsi haluaa kiipeillä esim. puissa. Kirja: Lapsen aika s. 126-131( keltainen kirja)