Lapsen fyysinen kasvu

Fyysinen kasvu on suurimmaksi osaksi solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä.

Kasvun aikana suuri osa kudoksista, esimerkiksi luusto ja lihaksisto, lisääntyvät määrällisesti.

Elimillä on eirlainen kasvunopeus lapsuuden eri ikäkausina.

Vartalon suhteet muuttuvat ikäkaudesta toiseen ja joidenkin elinten sijainti muuttuu, esimerkiksi kivekset kehittyvät sikiökaudella vatsaontelossa ja laskeutuvat sitten nivuskanavia pitkin kivespusseihin.

Kaikkien kudosten kasvu ei pääty sittenkään, kun aikuisuus on saavutettu, vaan hiukset kasvavat läpi elämän.

Fyysinen kasvu ja kehitys ovat siis jatkuvia tapahtumia, jotka alkavat hedelmöitymisestä ja päättyvät ihmisen kuolemaan.

Lapsuusikä voidaan jakaa monella tavoin eri ikäkausiksi kasvun ja kehityksen rytmin mukaan.

Nämä ikäkaudet vaihtuvat liukuvasti ja niiden väliset rajakohdat ja nimitykset ovat sopimusluonteisia.

Fyysisestä kasvusta ja kehityksestä puhuttaessa ikäkaudet jaetaan yleensä seuraavasti:

Sikiökausi kestää munasolun hedelmöitymisestä lapsen syntymään.
Neontaalikausi tarkoittaa ensimmäistä elinkuukautta.
Imeväisikä on ensimmäinen elinvuosi
Leikki-ikä ajoittuu toisen ja kuudennen ikävuoden välille, varhainen leikki-ikä käsittää toisen ja kolmannen ikävuoden ja myöhempi neljännen-kuudennen ikävuoden.
Kouluikä alkaa seitsemännestä ikävuodesta ja päättyy murrosikään.
Murrosikä kestää kasvukauden loppuun ( noin ikävuodet 12-18).

Lapsen fyysistä kasvua säätelevät  sekä perintötekijät että elinympäristö.

Erirotuiset lapset kasvavat eri tavoin.

Esimerkiksi japanilaisten lasten keskipituus on suomalaisten lasten pituutta lyhyempi.

Ympäristön ja perintötekijöiden osuutta lapsen fyysiseen kasvuun ei voida erottaa toisistaan.

Kasvua säätelevät perintötekijät ovat sidoksissa monien eri geenien yhteisvaikutukseen.

Geenit määrittelevät tulevan kasvun 50-80- prosenttisesti ja asettavat siis rajat lapsen fyysiselle kasvulle ja kehitykselle.

Pitkien vanhempien lapsista kasvaa keskimäärin pitempiä kuin lyhyempien vanhempien lapsista.

Lapsen kasvua arvioitaessa on otettava huomioon myös vanhempien ruumiinrakenne ja heidän kasvu- ja kehitysaikataulunsa.

Raskauden aikana kohdun olot vaikuttavat sikiön kasvuun enemmän kuin perintötekijät.

Jos lapsi kärsii sikiökaudella ravinnon puutteesta, hänen kasvunsa hidastuu.

Myöhemminkin heikkolaatuinen ravinto hidastaa lapsen kasvua, ja myös sairauksilla voi olla samanlainen vaikutus.

Kun lapsen ravitsemusta korjataan tai hän toipuu sairaudestaan, hän saavuttaa nopeasti normaalikaasvun.

Pysyvää kasvun hidastumista aiheuttavat ainoastaan pitkäaikaiset vakavat ravitsemushäiriöt ja sairaudet.

Lapsen kasvun eteneminen vaihtelee vuodenaikojen mukaan.

Auringon valon oletetaan kiihdyttävän kasvua kesällä, sillä sen valo vaikuttaa kasvua sääteleviin hormoneihin.

Myös perheen sosiaaliryhmällä ja lapsiluvulla on havaittu olevan yhteyttä lapsen kasvuun siten, että ylimpien sosiaaliryhmien ja vähälapsisten perheiden lapset kasvavat isommiksi.

Syynä tähän voi olla esimerkiksi lapsen saaman ravinnon laatu.

Sekulaarinen kasvu tarkoittaa pitkällä aikavälillä tapahtuvaa kasvun muutosta.

Myöhemmät sukupolvet ovat vanhempiaan pitempiä ja kasvussaan varhaisempia.

Suomessa kouluikäiset lapset ovat nykyisin kaksi senttimetriä pidempiä kuin ikäisenä viime vuosisadan alussa.

Sekulaarisen kasvun syyt ovat sekä perimän että ympäristötekijöiden, kuten ravinnon, aiheuttamia.

Myös elinympäristön virikkeillä on merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Lapsen fyysinen kasvu voi hidastua, jos hänen elinympäristössään on liian vähän virikkeitä.

Lapsen kasvun seuranta perustuu mittauksiin.

Lapsen kasvun arvioimiseen tarvitaan tietoja normaalista kasvun rajoista eri ikäkausina.

Normaalin kasvun viitearvot on saatu mittaamalla  lukuisia lapsia ja muodostamalla mittaustuloksista keskimääräiset kasvukäyrät.

Tavallisimmin käytetyt fyysisen kasvun mitat ovat pituus ja paino, joille tyypillistä kahden ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtuva nopea, vähitellen tasaantuva kasvu, leikki- ja kouluiässä tapahtuva tasainen kasvu ja murrosiässä tapahtuva kasvun kiihtyminen ja loppuminen.

Luuston, lihaksiston ja elinten kasvu noudattavat samoja suuntaviivoja.

Aivot ja kallo kasvavat muita elimiä nopeammin. Vastasyntyneen aivot painavat neljäsosan aikuisen aivojen painosta ja viisivuotiaan jo 90 prosenttia.

Sukuelimet kasvavat hitaasti varhaislapsuudessa, mutta murrosiässä tapahtuu nopea kehitys täyteen aikuisuuteen.

Imukudosta on mm. kateenkorvassa, nielu- ja kitarisoissa sekä suoliliepeessä, ja sillä on oma kasvutapansa.

Imukudoksen määrä lisääntyy murrosikään asti, mutta murrosiässä imukudos vähenee puoleen.

Ihonalaista rasvakudosta on tytöillä syntymähetkellä enemmän kuin pojilla, ja se lisääntyy sekä pojilla että tytöillä keskimäärin 9 kuukauden ikään saakka.

Sen jälkeen sen määrä alkaa jälleen vähentyä.

Lasten ruumiinosien keskinäiset suhteet muuttuvat kasvun aikana.

Mittasuhteiden muuttumista seurataan lapsen istumapituuden avulla.

Vastasyntyneellä jalkojen osuus on kolmasosa koko pituudesta, mutta aikuisella niiden osuus on noin puolet.

Pää on vastasyntyneellä neljäsosa ruumiin pituudesta ja aikuisella vain kahdeksasosa.

Sikiön kasvu on aluksi nopeaa solujen jakautumista ja erikoistumista elimistön eri tehtäviä varten.

Lapsuudenaikaista kasvua säätelevät kilpirauhasen erittämä tyroksiini ja aivolisäkkeen erittämä kasvuhormoni.

Vastasyntynyt lapsi on noin 50 cm pitkä. Kirja: Lapsen aika sivut: 122-124(keltainen).